Yhdelle pennunkyselijälle kirjoitin etten edes viitsi ruveta arvailemaan että onko Nasta tiine vai ei, mutta pakkohan mun on

Nastan edellisestä pentueesta en juurikaan muista mitään.  Hölmö minä, olisi kannattanut kirjata kaikki ylös, hyvä se on nyt jossitella jälkikäteen. 

Janne muisteli että Nastalla olisi ollut hetken jakso, kun sille ei oikein ruoka maistunut. Mitään ihmeellisiä oksenteluja ja vuotoja en muista.  Nastaa ei edelliskerralla ultrattu, sillä tiineys alkoi näkyä viidennellä viikolla selvästi. Tietty sen piti meidän pelästyttää ja aloittaa heruttamaan maitoa pari viikkoa ennen synnytystä. Tästä tietysti kuvittelin että se onkin vain kovasti valeraskaana. Loppuaikana pentujen liikkeet tuntuivat ja näkyivät selvästi joten se siitä sitten.

Tällä viikolla torstaina tulee täyteen kolme viikkoa ensimmäisestä astutuksesta ja lauantaina toisesta. Jaa-a, enpä tiedä tuosta kyllä että miten on? Ei Nasta ole ihan itsensä ollut, reipas ja hyvävointinen kylläkin. Ruoka ei ehkä maistu samaan tahtiin kuin normaalisti, mutta ei se syömättömäksikään ole heittäytynyt.
Metsälenkeillä se on enemmän lähellä meitä mitä normaalisti, sillä yleensä se mennä huitelee jossain puskassa:)

Ja sitten Nasu on ihan pjasu-Nasu, (pjasuger->pjasa sig->kun kissa puskee ja kehrää, pohojanmaan murretta på svenska). Onhan se hellyydenkipeä ollut ennenkin, mutta nyt tunkee sylii koko ajan ja joka paikassa.

Et saas kahtoo nyt miten käy. En ole vielä päättänyt vienkö sen ultraan vai ei, katsotaan kun viisi viikkoa tulee täyteen, tarvitseeko varmistella:)